Jatkuva
3. tou 2024
Maailmanlaajuinen Kick-off:
Frontline Plogging
Blogi
6.6.2024

Vedestä virtaa ja vetovoimaa

Etusivu
/
Blogi
/

Mikä on sinun suhteesi veteen? Tähän kysymykseen on helppo lähes kenen tahansa suomalaisen vastata. Lähes jokaisen mielessä kysymys herättänee joukon muistoja ja haaveita: mökkijärvistä ja saunoista, purjeveneen irtautumisesta laiturista, tunturipurojen virvoittavista vesistä. Ylisukupolvisista kalastusreissuista ja lasten riemunkiljahduksista kesän ensimmäisellä uintiretkellä. Veden saatavuus, läheisyys ja mahdollisuus virkistyä sen äärellä ovat meille niin itsestään selviä asioita, että olisi vaikeaa kuvitella kokonaista kesää – tai elämää - ilman niitä.  Vedet ovat osa jokaisen perheen ja suvun tarinaa.

Jos kysyn sinulta saman kysymyksen yrityksesi edustajana, kysymykseen voi olla vaikeampi vastata, ellei yrityksesi liiketoiminta ole suoraan riippuvaista vedestä: laadukkaan talousveden saatavuudesta, vesivoimasta tai veden laadun parantamiseen ja mittaamiseen kytkeytyvistä tuotteista ja palveluista. Asiaa voikin lähetä pohtimaan kaiken sen kautta, mihin kaikkeen vesi kytkeytyy. Missä yrityksesi sijaitsee? Tiedätkö kuinka paljon vettä se käyttää ja mihin, ja paljonko se maksaa? Miten kaikki tuotantoketjun vaiheet vaikuttavat veteen? Syntyykö jäte- tai hulevesiä? Mitä ne sisältävät, ja mihin ne päätyvät? Näiden kysymysten kautta päästään kiinni yrityksen vastuullisuustoimintaan ja veden rooliin sen toteutumisessa ja siitä raportoimisessa. Ensimmäinen askel voi olla vaikkapa yrityksen laatima vesivastuusitoumus.

Ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta puhtaan veden arvo on kiistaton. Ajoittainen kuivuus koettelee monia alueita maailmassa. Samaan aikaan toistuvat tulvat uhkaavat ihmisten ja ekosysteemien terveyttä sekä yksityisomistusta ja kriittistä infrastruktuuria. Luontokatoa ei voida pysäyttää, eikä talousjärjestelmän ja ruoantuotannon perustaa turvata ilman vettä ja vesistöihin kytkeytyneiden ekosysteemipalvelujen ylläpitoa. Pinta- ja pohjavesien suojelutarpeet kohtaavat yritysten tarpeet esimerkiksi alueiden ja maankäytön suunnittelussa. Siitä kannattaa olla kiinnostunut. Fiksulla sijoittelulla ja vesien hallinnalla voi luoda vesi-ja ilmastokestävää liiketoimintaa. Toisaalta pilaantuneiden maa-ainesten ja esimerkiksi turvetuotannosta poistuneiden maa-alueiden jatkokäyttöön kaivataan uusia ratkaisuja.

Uskallan myös väittää, että Suomen ja yksittäisen kuntien vetovoima matkailumaana tai mökkikuntana kulkee tiukassa käsikynkässä vesistöjen virkistyskäyttökelpoisuuden kanssa. Meillä on monia hyviä esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat olleet mukana tukemassa paikallisten vesiensuojeluhankkeiden suunnittelua ja toteutusta. Tukea voi kanavoida alueellisten vesiensuojeluyhdistysten tai säätiöiden kautta. Esimerkkejä löytyy myös vesiensuojeluhankkeiden suorasta sponsoroinnista tai ”kummitoiminnasta.” Tilausta on myös uusille verkostoille ja alustoille, jotka toisivat ihmisiä, ideoita ja rahoitusta yhteen. Sosiaalisen ja taloudellisten hyötyjen arviointiin ja kommunikointiin tarvitaan poikkitieteellistä osaamista.

Vedellä on lisäksi yksi huikea ominaisuus: sen kykyä sitoa, kuljettaa mukanaan ja vapauttaa niin kemiallisia yhdisteitä kuin fysikaalisia partikkeleita. Isosti haasteen voisikin kiteyttää näin: vesi, energia, ravinteet tai haitta-aineet ovat kulkeutuneet väärään paikkaan. Haitalliset yhdisteet, mikromuovit ja monet muut haitta-aineet kulkeutuvat jäte- ja hulevesien mukana. Pelloilta ja metsistä valuu ravinteita ja vesiä tummentavia humusyhdisteitä ojiin, virtavesiin ja edelleen sisävesiin ja merenlahtiin. Rehevöityneiden vesistöjen biomassoihin on sitoutunut ravinteita ja energiaa. Innovaatioille on tilaa niin talteenoton, käsittelyn kuin logistiikan haasteisiin. Ravinteidenkierrätysratkaisujen kehittämiseen on tarjolla myös julkista rahoitusta - kunhan samalla huolehditaan siitä, etteivät uudet ratkaisut tuota ympäristölle merkittävää uutta haittaa.  

Näiden näkökulmien kautta toivon avanneeni näkymään siihen, kuinka laaja on tarvittavan asiantuntemuksen, osaamisen ja yhteistyön kirjo. Tuhansien järvien maa voi olla myös tuhansien ratkaisujen maa. Suomessa on ponnisteltu vuosia veteen liittyvien teknologioiden ja toimintamallien viennin edistämiseksi. Suomalainen ”vesidiplomatia” tunnetaan maailmalla. Vesihuollon ja –ekologian, samoin kuin insinööri- ja digitieteiden opetuksella ja tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet. Mitä sinä ja yrityksesi voisi tehdä tai auttaa ratkaisemaan? Siinä pientä pohdittavaa laiturinnokkaan ja keskusteltavaa kauppakamarien kahvipöytiin. Pinnan alla ei piile pelkästään uhkia, vaan myös mahdollisuuksia.

Jenni Jäänheimo
LinkedIn

Kirjoittaja työskentelee ympäristöhallinnossa vesiensuojelun asiantuntijana.


Jenni on vesiekologi ja projekti-/ohjelmajohtamisen asiantuntija, joka työskentelee Suomen kansallisessa vesiensuojeluohjelmassa 2019-2023. Ohjelman tavoitteena on parantaa Suomen vesien ja Itämeren tilaa vähentämällä ravinteiden ja vaarallisten aineiden kuormitusta, ennallistamalla järviä ja jokia sekä kehittämällä luontopohjaisia ​​ratkaisuja vesienhoitoon. Innovaatioiden edistäminen, poikkisektorinen ajattelu ja lupaavien uusien menetelmien kehittäminen sekä molemminpuolinen oppiminen, johtaminen ja valmiuksien kehittäminen verkostojen kautta ovat hänelle lähellä sydäntä.

Työkaverit kuvailevat Jenniä kokonaisvaltaiseksi, visionääriksi ja "out-of-the-box"-ajattelijaksi, joka on vaikuttava viestijä ja jolla on yleinen "can do"-mentaliteetti, joka auttaa käynnistämään asioita ja innostamaan muita toimimaan – ja siksi hänen kanssaan on myös hauska työskennellä!

Jenni on sydämeltään seikkailija, tutkimusmatkailija ja etsijä. Vapaa-aika on omistettu perheelle, ystäville, tanssille ja erilaisille urheilulajeille. Hän nauttii myös paljon aktiviteeteista ulkona, kuten vaelluksesta, pyöräilystä, juoksemisesta, ratsastuksesta, melonnasta, hiihdosta... Elämä on suuri seikkailu!

Kirjoittaja

Jenni Jäänheimo
Vieraileva blogisti

Lue seuraavaksi

Miksi yhteisöön kuuluminen on niin tärkeää?

Marianne Kiskola: Sisäinen ilmastonmuutos – kunnia-asia

Uusi EU-sääntely voi lisätä metsänomistajan hallintotaakkaa ja vähentää talouskäytössä olevaa metsäalaa